Hoivaorganisaatio toimii kolmen työlajin varassa, jotka on vaikea erottaa toisistaan. On suoraa hoivan antamista, jota varten asiakkaan tai potilaan on oltava fyysisesti paikalla. On koordinaatiota: työvuorolistat, raportointi vuorojen välillä, kapasiteetin suunnittelu sairauspoissaoloja ja kysyntää vastaan. Ja on vastuunkantoa: dokumentointi, raportointi vakuutusyhtiöille tai kunnille, laaturekisteröinnit, auditoinnit. Monissa hoiva-alan yrityksissä suuri osa asiakkaaseen suoraan liittymättömistä tunneista kuluu tähän kolmanteen kategoriaan, ja juuri siihen työhön ostaja katsoo pohtiessaan, mitä jää jäljelle nykyisen henkilöstön jälkeen.
Lopputulokseen vaikuttavat olosuhteet ovat tunnettuja: hoivan luonne, rahoittajan asettaman sääntelyn määrä, henkilöstörakenne ja se, onko tieto asiakkaista ja prosesseista kirjattu järjestelmiin tai vain päähän. Tämä viimeinen kysymys vaikuttaa suoraan yrityksen arvoon, riippumatta siitä, mitä AI voi tai ei voi ottaa hoitaakseen.
Muutos, josta tässä on kyse, kulkee kolmen kategorian läpi.
Joitakin tehtäviä AI voi ottaa hoitaakseen: raportointien tiivistäminen, vakiolomakkeiden täyttäminen syötetietojen perusteella, poikkeamien havaitseminen suunnittelussa tai dokumentaatiossa. Tätä tapahtuu jo tänään osissa alaa, useimmiten organisaatioissa, jotka olivat digitalisoineet hallinnolliset prosessinsa jo ennen kuin AI tuli kuvaan.
Suurempi osa hallinnollisesta työstä kuuluu toiseen kategoriaan: osittain automaattista, jossa ihminen hyväksyy tai hylkää ja voi perustella sen. Raportointiluonnos, jonka hoitaja vielä lukee ja muokkaa, työvuoroehdotus, jonka suunnittelija vielä tarkistaa keskinäisten sopimusten mukaisesti. Tässä saavutetaan tänään suurin käytännön hyöty, ja tässä valvonta ei ole vapaaehtoista: hoiva-alalla vastuu lopputuloksesta on hoitajalla, ei järjestelmällä, joka toimitti luonnoksen.
Kolmas osa säilyy ihmistyönä: keskustelu asiakkaan kanssa, kliininen harkinta, suhde perheeseen. Mikään automaatio ei muuta tätä lyhyellä aikavälillä, eikä sitä tässä myöskään luvata.
Se, miksi yksi hoiva-alan yritys on tässä pidemmällä kuin toinen, ei riipu koosta vaan kirjaamisesta. Organisaatio, jossa dokumentaatio on syötetty jäsennellysti, voi antaa AI:n tehdä siitä jotakin. Organisaatio, jossa tieto siirtyy suullisesti, ei voi, riippumatta omistajan tahdosta.
Ostaja ei ostaa henkilötyövuosien määrää, vaan sitä, mikä jatkuu ilman nykyistä henkilöstöä. Tämä muuttaa kunkin arvonajurin painoarvoa, hoiva-alalla voimakkaammin kuin aloilla, joilla sääntely on vähäisempää.
Omistajariippuvuus painaa tässä raskaimmin. Monissa hoivaorganisaatioissa omistaja tai johtava hoitaja on henkilö, joka hoitaa suhteen rahoittajaan, valvoo laadun raportointia ja arvioi monimutkaisia tapauksia. Jos AI-tuen vapauttamat tunnit koordinaatiossa päätyvät samalle henkilölle, kate paranee mutta siirrettävyys ei. Ostaja näkee tämän eron välittömästi.
Tuloksen laatu on toinen ajuri, joka muuttuu. Säästö, joka syntyy siitä, että yksi ohjelmistotoimittaja tuottaa raportit automaattisesti, ei ole samanarvoinen kuin säästö, joka on juurtunut itse prosessiin, kirjattuine työtapoineen, jotka pysyvät voimassa henkilöstön vaihtuessa. Sopimusrakenne vaikuttaa tässä myös: mitkä sopimukset lisäävät arvoa luovutuksessa käsitellään sivulla sopimuksista, jotka nostavat yrityksen arvoa, ja hoivaorganisaatioille, joilla on rajallinen määrä suuria rahoitusvirtoja — hallitseva kunta, yksittäinen vakuutusyhtiö — tämä on suoraan rinnastettavissa siihen, mitä kerrotaan sivulla asiakaskeskittymisestä ja siitä, miksi ostaja ottaa sen huomioon.
Muut ajurit, kasvupotentiaalista operatiivisiin järjestelmiin, muuttuvat samalla tavalla, kun kirjatut prosessit osoittavat todistetusti, ettei laatu riipu yhdestä henkilöstä.
Kun AI-tuki koskee työvuorosuunnittelua tai henkilöstösuunnittelua, käytön ja henkilöstömäärän päätöksiin sovelletaan omia lakisääteisiä vaatimuksia, muun muassa yhteistoimintaa ja työlainsäädäntöä koskevia. Tämä sivu kuvaa, mitä työlle tapahtuu, ei sitä, mitä työnantajan pitäisi tehdä sen kanssa; tämä päätös ja sen perustelut kuuluvat työnantajalle ja hänen neuvonantajilleen.
Hoiva-ala jakaa taustalla olevan logiikan muiden toimialojen kanssa, joilla ihmistyö ja vastuunkanto esiintyvät rinnakkain. Kuka haluaa nähdä, miten samankaltainen muutos ilmenee toisessa asiayhteydessä, voi tutustua sivuun tukkukaupan arvonmäärityksestä nyt, kun AI ottaa työtä hoitaakseen, sivuun siitä, miten tämä ilmenee valmistavassa teollisuudessa, tai sivuun liike-elämän palveluntarjoajien asemasta, joissa dokumentointi ja vastuunkanto näyttelevät vastaavaa roolia kuin hoiva-alalla.
Se, voiko tehtävän tiettyyn hoiva-alan yritykseen todella siirtää AI:n hoidettavaksi, riippuu siitä, miten tehtävä nyt suoritetaan ja mitä siitä on kirjattu; tähän kysymykseen vastataan tehtävittäin FTE TO AI:n työskannin avulla.
Kysymykseen, mikä kahdeksasta arvonajurista painaa yrityksen hintaa tänään enimmän, voidaan vastata yleisarviolla, joka ei edellytä täydellistä tutkimusta. Ilmainen arvotarkistus koostuu kahdeksasta lyhyestä kysymyksestä, yksi per ajuri, ja antaa kuvan siitä, missä suurin paine sijaitsee. Täydellinen arvoskanni, jossa on kypsyyspisteet per ajuri, näyttö, omistajariippuvuusindeksi ja kaksivuotiskalenteri kohti exit-hetkeä, on tekeillä.